Harrastus ja työ tuntuvat liikkuvan samoissa ajatusten maisemissa. Jotain vanhaa ja arvokasta on korjailtava ja sen ilme on samalla säilytettävä. Koska joku on osannut tehdä jotain niin ainutlaatuista niin sitä tulee arvostaa. Niin kuin tuo veneeni, myös Kuopion vanha museo kertoo tarinaa vanhoista taitajista, suunnittelijoista ja tekijöistä. Samalla tavalla ohikulkija pysähtyy vierelle ja haluaa kurkistaa sisään.

Kehitys kuitenkin kehittyy ja tarpeet muuttuvat. Siispä hankin veneeseeni kännykän latauspisteen ja kemiallisen käymälän. Sisustuskin vaihtui Marimekon Unikko-kuosiin, joten pysyttiin suomalaisessa värimaailmassa.

Museon tarpeet vaativat hieman enemmän kuin veneeni. Mittava uudisosa kohoaa vanhan osan viereen ja tukee vanhan osan toimintaa yhdistäen kirjaston samaan kokonaisuuteen. Hieno kulttuurinen symbioosi on siis tekeillä. Kirjallisuus on osa historiaa ja historiallisia lempiteoksiani ovat Talo kautta aikojen, julkisivujen historia (1987), Kuinka hyvä aviomies voi kesyttää pahan vaimonsa? (1898) ja Kasvatus ja elämäntaito (1930).

Uusi puoli on ohikulkijoiden tarkkailtavissa ja kaikki voi havaita sen kohoavan hyvällä vauhdilla. Vanhalla puolella toimitaan vielä piilossa sääsuojan alla ja yleisö kiihkeästi odottaa mitä sieltä paljastuukaan, kun sääsuoja poistetaan. Sieltähän paljastuu uudet hienot rappaukset ja konesaumapeltikatot. Tornit ovat uudessa loistossa, sellaisina kuin ne alun perin oli tarkoitettukin.

Aivan kuin tuon veneeni tekijä, voisi museon alkuperäinen suunnittelija nyökätä hieman hymyten ja sanoa, Noin sen tein.

Jukka Laurio

Kirvesmies, NCC

jukan vene